Yliopiston hallituksen vaalitapa pitää muuttaa 2017-11-02T11:49:44+00:00

Yliopisto2020 Forums Yliopistokäänteen keskustelufoorumi Yliopiston hallituksen vaalitapa pitää muuttaa

Viewing 2 posts - 1 through 2 (of 2 total)
  • Author
    Posts
  • alehtine
    Participant
    Post count: 1
    #1800 |

    Luin Heikki Patomäen perustelut sille, miksi yliopiston hallituksen vaalien vaalitapaa tulisi muuttaa. Katson olevani velvollinen ottamaan kantaa tähän keskusteluun, koska olen tehnyt tutkimusta erityisesti siitä, miten epätäydellisen informaation muodostuminen vaikuttaa äänestyssääntöjen toimintaan ja sitä kautta äänestyssääntöjen normatiiviseen arviointiin. Mielipiteelläni pitäisi olla hieman tavallista enemmän painoarvoa siksi, että tietääkseni koko maailmassa ei ole äänestyssääntöjen tutkijaa, joka olisi esittänyt pluraliteettisäännöstä niin positiivisia arvioita kuin minä. Nyt on kuitenkin niin, että tästä huolimatta olen Patomäen kanssa samaa mieltä siitä, että tuon äänestyssäännön muunnelma selvästikin toimii erityisesti yliopiston hallituksen vaalissa erittäin huonosti. Sääntöä todellakin pitäisi muuttaa, mutta en ole erityisen vakuuttunut siitä, että Patomäen mainitsema ’siirtovaalitapa’ on paras vaihtoehto.

    Teoreettinen perustelu sille miksi Patomäki on oikeassa
    Yleensä tavallisen (sen joka valitsee vain yhden voittajan) pluraliteettisäännön huonona puolena pidetään sitä, että se mahdollistaa sellaisten kandidaattien valitsemisen, joilla on juuri ja juuri suurin äänimäärä, mutta joita jopa enemmistö äänestäjistä voi pitää katastrofaalisen huonona. Aivan kuten Patomäki kuvaa, jos suuri enemmistö ei onnistu koordinoimaan ääniään, tämä todellakin voi olla lopputulos. Vaalin voittaa se, joka osaa parhaiten organisoida ehdokasasettelun ja koordinoida äänet, ja viimeisissä vaaleissahan keskustakampus on hävinnyt joka kerta.
    Äänestämällä strategisesti, eli antamalla äänensä kandidaatille, jota pitää riittävän hyvänä, vaikkei silti parhaana, voi pluraliteettisäännössä auttaa tällaisia laajasti kannatettuja kandidaatteja tulemaan valituksi. Mutta strateginen äänestäminen edellyttää sitä, että äänestäjillä on ainakin jotakin tietoa tai uskomuksia siitä, kuka voisi todella tulla valituksi. Massavaaleissa tämä informaatio saadaan yleensä gallupeista, jotka julkaistaan ennen vaaleja. Valitettavasti yliopiston hallituksen vaalissa tällaista informaatiota ei ole tarjolla. Silloin kun pluraliteettisääntöä ei ’korjata’ strategisella äänestämisellä, se toimii erityisen huonosti, kuten Laslier’n artikkelin (2012) otsikkokin sanoo: ’And the loser is…plurality voting’.

    Ymmärrän, että kantani voivat vaikuttaa omituisilta, mutta ainakin ne tällä kertaa perustuvat melko lailla suoraan omiin tutkimustuloksiini. Tämä kertoo strategisen äänestämisen ja pluraliteettisäännön normatiivisten ominaisuuksien välisen peruslogiikan:

    Lehtinen, Aki (2008): “The Welfare Consequences of Strategic Behaviour under Approval and Plurality Voting”, European Journal of Political Economy, vol. 24, pp. 688-704.

    Tämä kertoo mitä ikävää voi seurata siitä, jos eri äänestäjäryhmillä on systemaattisesti erilainen kyky tai halu käyttää strategiaa äänestämisessä:

    Lehtinen, Aki (2010): “Behavioural Heterogeneity under Approval and Plurality Voting”, in Handbook on approval voting, eds. J. Laslier & R. Sanver, Springer, Heidelberg, pp. 285-310.

    Ensimmäinen artikkeli löytyy kirjaston verkkopalveluista, mutta molemmista on Researchgate:ssa, Academia.edu:ssa ja kotisivullani http://www.mv.helsinki.fi/home/alehtine/akilehtinen.htm käsikirjoitusversiot.

    Siirtoäänivaalitapa
    Siirtoäänivaalissa ongelma on se, että se vaatii äänestäjiä asettamaan jokaisen kandidaatin paremmuusjärjestykseen. Koska äänestäjät eivät käytännössä pysty (tai usein halua) tehdä eroja joidenkin kandidaattien välillä, seurauksena on se, että äänestäjät pakotetaan tekemään eroja kandidaattien välillä, joita eivät osaa ja halua tehdä. Ei kuitenkaan ole mitenkään erityisen yksinkertaista tapaa sallia sitä, että äänestäjät saisivat jättää järjestämättä joitakin kandidaatteja. Jos kerron vaikkapa vain kahden kandidaatin välisen preferenssin, pitääkö tulkita että loput kandidaatit ovat huonompia vai että muilla ei ole väliä, mutta näistä kahdesta toinen on parempi? Käytännössä tämä tuo myös mahdollisesti haitallisen strategisoinnin mukaan, koska jos tuo kahden vaihtoehdon välinen preferenssi käytetään voittajien laskemisessa joka eliminointikierroksella uudestaan, pystyn vaikuttamaan äänestyksen tulokseen enemmän kuin muut. Jos taas kaikki vajavaiset rankingit hylätään, tästä voi seurata yllättäviä ja ikäviä tuloksia. Tämä vaalisääntö toimii mitenkuten mielekkäästi sellaisissa yhteyksissä (esim. vihreiden puoluekokous), joissa ehdokkaita ei ole kovin monia, ehdokkaiden mielipiteet tunnetaan jokseenkin hyvin, ja äänestäjät käyttäytyvät kohtalaisen kurinalaisesti näiden vajavaisten rankingien kanssa.
    Näistä syistä jonkinlainen suhteellinen vaali olisi mielestäni parempi, miksei saman tien eduskuntavaaleissa käytössä oleva d’Hondtin vaalitapa, suomalaisine henkilövaalipiirteineen. En osaa sanoa näin nopeasti tuovatko erilaisten henkilöstöryhmien kiintiöt tähän komplikaatioita. On toki muitakin äänestyssääntöjä, joita voitaisiin harkita.

    Terveisin,

    Aki Lehtinen, professori (ma), käytännöllinen filosofia

    Heikki Patomäki
    Keymaster
    Post count: 2

    Kiitos Aki hyvistä huomioista. Nykyisen vaalitavan ongelmat alkavat olla laajalti tiedossa ja keskustakampus on aloitteestasi organisoinut demokraattisen esivaalin, jolla valitaan varsinaiset ehdokkaat. Nämä ovat askelia oikeaan suuntaan. Toivon, että yliopiston uusi hallitus muuttaa vaalijohtosääntöä.

    Paras järjestelmä olisi todennäköisesi d’Hondt, koska siinä listoilla (samanmielisten ryhmillä) on tärkeä rooli, ja äänestäjät saavat päättää sekä listojen järjestyksen että listojen sisäisen järjestyksen. Lisäksi vaalitapa on tuttu ja selkeä kaikille suomalaisille.

    Siirtoäänijärjestelmässä on kuitenkin monia hyviä puolia. Itse pidän järjestelmän yhtenä hyveenä nimenomaan sitä, että jokainen äänestäjä joutuu miettimään kaikkien tai ainakin kärkiehdokkaidensa keskinäisen paremmuusjärjestyksen. Tämä pakottaa ottamaan selvää asioista ja pohtimaan vaihtoehtoja. Demokraattisen tahdonmuodostuksen pitää olla hyvin informoitua ja autenttista, ja siirtoäänijärjestelmä kannustaa tähän. Myös siirtoäänijärjestelmässä listat ovat mahdollisia. Sen sijaan strategisessa äänestämisessä ei tässä järjestelmässä ole mieltä, eli kaikkien kannattaa äänestää todellisten preferenssiensä mukaisesti.

    Terveisin, Heikki

Viewing 2 posts - 1 through 2 (of 2 total)

You must be logged in to reply to this topic.