6.4.2018 | Miia Halme-Tuomisaari

Helsingin yliopisto, Xinova ja kaupallistamiseen velvoittava innovaatiojuhla

Helsingin yliopisto viesti kuluneella viikolla näkyvästi uudesta yhteistyöstä Xinova-nimisen yrityksen kanssa.  Viestinnässä korostui sekä yhteistyön kansainvälinen ainutlaatuisuus että sen tärkeys. Keskivertotutkijaa uutisointi hämmentää: millainen yritys on Xinova – ja miksi yhteistyö antaa aihetta näin suureen iloon? Pikainen perehtyminen yrityksen kotisivuun  toisaalta selventää, toisaalta hämmentää asiaa: Xinova paljastuu kansainväliseksi, amerikkalaisvetoiseksi yritykseksi, joka yhdistää tutkijoita, yliopistoja ja yrityksiä. Yrityksen keskeisin toimintaidea kulminoituu termiin innovaatio, kuten yrityksen kotisivut summaavat:

” We’re a global company with clients worldwide that has developed a new, unique approach to innovation. Xinova is innovation made new.”

Käytännössä yritys pyrkii luomaan kontakteja yliopistojen synnyttämien tutkimusinnovaatioiden sekä pääomasijoittajien välille ja edesauttamaan näin tutkimustulosten kaupallistettavuutta. Yrityksen toimintaidea heijastaa samoja piirteitä, jotka ovat näkyneet HYn nykyisen johdon painotuksissa myös laajemmin: strateginen profilointi, ongelmanratkaisu ja kaupallistettavuus ovat näyttäytyneet lukemattomissa puheenvuoroissa ja asiakirjoissa liki luonnonlain omaisina kehityskulkuina kuten mm. Taina Riikonen on osuvasti kuvannut.

Helsingin yliopiston sisällä nämä painotukset konkretisoituvat Helsingin innovaatiopalvelut Oy:ssä (Helsinki Innovation Services Ltd; HSI), joka mainitaan Xinovan pääyhteistyökumppanina. HSI on kotisivunsa mukaan Helsingin yliopiston omistama innovaatiopalvelu, joka ”auttaa tutkijoita muuttamaan tutkimustulokset kaupallisiksi menestyksiksi”. Kotisivu kertoo HSIn arvioivan tutkimusideoiden kaupallista merkittävyyttä, auttaa tutkijoita löytämään rahoitusta, hankkimaan patentteja ja perustamaan spinout-yrityksiä. Lisäksi HSIn mainitaan auttavan tutkijoita löytämään sijoittajia ja avainhenkilöitä yhtiöiden johtoon, ja näin tuomaan ”innovaatiot kaikkien hyödynnettäviksi”.

Tähän positiivisen pöhinän kaapuun verhotulla innovaatiopuheella on kuitenkin kääntöpuolensa – joka HSIn kotisivulla löytyy alalaidassa olevasta linkistä ”Ilmoita innovaatiostasi. Linkkiä klikkaamalla tutkija löytää itsensä karun pelkistetyltä alasivulta, joka toteaa suoraviivaisesti:

”Laki oikeudesta korkeakouluissa tehtäviin keksintöihin velvoittaa yliopiston palveluksessa olevat henkilöt tekemään keksintöilmoituksen työnantajalleen heti keksinnön tehtyään. Keksintöilmoituksen tekeminen on ensimmäinen askel keksinnön tai idean kaupallistamisessa.”

Tässä kohtaa humanistis-oikeus-valtiotieteellinen tutkija tuntee joutuneensa vieraalle maaperälle – ajatus ’velvoittavasta keksintöilmoituksesta’ tuntuu absurdilta pilalta. Miten tutkija voi olla varma siitä, että tutkimusprosessi on tuottanut ’keksinnön’? Mitä tapahtuu silloin, jos hän ei halua lähteä kaupallistamaan ideaansa? Kuinka tällainen on ylipäätään mahdollista;

Onko tutkijoiden velvollisuus Helsingin yliopistossa viime kädessä pyrkiä tuottamaan ideoita, joita Xinovan kaltaiset yritykset voivat pääomasijoittajien avulla kaupallistaa – ja saada keksinnöt tuottamaan voittoa yksityisille yrityksille?

HSIn kotisivu vahvistaa nopeasti, ettei keksintöilmoituksessa ole kyse pitkittyneestä aprillivitsistä: sivusto linkkaa tuekseen vuodelta 2006 peräisin olevan korkeakoulukeksintölain sekä vuodelle 2015 päivätyn Helsingin yliopiston ’Keksintöohjeen’, joka esittelee ’Tutkimustulosten kaupallistamisen periaatteet’. Periaatteet puolestaan viittaavat vuoden 2010 yliopistolakiin todetessaan: ”Keksintöjä koskeva toiminta on muuttunut huomattavasti yliopistolla sen juridisen aseman muututtua, yliopiston päätettyä kaupallistamisen periaatteista ja keksintöjä koskevan hyödyntämiseen tähtäävien rahoitusmuotojen kehityttyä.”

Tässä kohtaa tutkijaa kylmää – ja toisaalta on helppo ymmärtää, miksi Xinovan toimitusjohtaja on uudesta yhteistyömahdollisuudesta niin innoissaan.

Mikäpä sen houkuttelevampi yhteistyökumppani kuin tutkimuksellinen innovaatiotehdas, jonka työntekijöillä on lakisääteinen velvollisuus ilmoittaa kaikista keksinnöistään työnantajalleen.

Myös Yliopisto2020-blogissa on aiemmin tuotu esiin, että yliopistojen viime aikaiset pyrkimykset omia tutkijoiden immateriaalioikeuksia ovat kyseenalaisia, kenties jopa perustuslain vastaisia. Kuten Rainer Oesch summaa, vähintäänkin kyse on ’tieteen vapauden ja autonomian, sananvapauden ja varallisuusoikeuksien sisällön sekä tasapainon’ suhteesta. Vaikuttaa kiistattomalta, että myös keksintöjen ja ideoiden kaupallistamisen kohdalla on vakavia ongelmia – erityisesti silloin, jos nämä esitetään tutkijoiden velvoitteena.

Xinovan kanssa tehty yhteistyösopimus havainnollistaa myös toisen laajemman kehityskulun, joka on leimannut Helsingin yliopistoa erityisesti nykyjohdon aikana: kuten yliopistolakon tiimoilta kirjoitin yliopistoon on pesiytynyt lukuisia yritysmuotoisia toimijoita, joiden roolia on vaikea hahmottaa. Tyypillisesti näiden yritystoimijoiden täsmällisistä omistussuhteista on hankala löytää tietoa, samoin niiden sopimuksista HYn kanssa. Haastavaa on päästä perille myös prosesseista, joilla yrityskumppanit on valittu.

Xinovan kaltaisten kumppaneiden kohdalla kysymykset ovat entistä polttavampia: sitooko HYn kumppanuus myös työsuhteessa olevia tutkijoita? Antaako yhteistyösopimus Xinovalle jotain oikeuksia tutkijoiden keksintöihin tai peräti ideoihin – ja keitä yhteistyösopimus viime kädessä hyödyttää?

Nämä kaikki ovat kysymyksiä, joihin HYn innostunut viestintä ei ole tarjonnut vastauksia. Kipeästi niitä kaivattaisiin.

 

Miia Halme-Tuomisaari on Helsingin yliopiston sosiaali- ja kulttuuriantropologian yliopistolehtori sekä kansainvälisen oikeuden dosentti Turun yliopistossa

 

Kuva: Kaisa-talo by Hugovk, Flickr, CC BY-NC-SA 2.0

By | 2018-04-26T10:40:21+00:00 April 6th, 2018|

About the Author: