Maailmanpolitiikan professori

Olen puolustanut tieteen vapautta ja autonomiaa sekä demokraattista sivistysyliopistoa siitä alkaen, kun tulin professoriksi Helsingin yliopistoon vuonna 2003. Tämä on tarkoittanut systemaattista yliopistoasioihin paneutumista ja vaihtoehtojen etsintää pian jo parinkymmenen vuoden ajan. Olen kirjoittanut aiheesta kaksi kirjaa, lukuisia (myös kansainvälisiä) artikkeleita, lehtikirjoituksia ja satakunta blogia. Olin ehdokas viimeisissä demokraattisissa rehtorin vaaleissa 2008, hallitusvaaleissa 2013 ja olen toiminut yliopistokollegion professorijäsenenä vuodet 2014-21.

Esivaali 2021  

”Puolustan tieteen vapautta ja autonomiaa sekä demokraattista sivistysyliopistoa”

Vaikka monet yliopistomme ongelmista kumpuavat leikkauksista, tulosjohtamisesta, palkkajärjestelmästä ja yliopistolaista, on lukuisia asioita mihin yliopiston hallitus voi vaikuttaa parantaakseen opetuksen ja tutkimuksen edellytyksiä ja yhteisömme hyvinvointia. Yliopistolaki tarjoaa hallitukselle laajat valtuudet muuttaa johtosääntöä ja päättää muun muassa yliopiston toiminnan ja talouden keskeisistä tavoitteista. Yliopiston johtosääntö määrittelee kaikki keskeiset toimielimet, tehtävät, oikeudet ja velvollisuudet niiltä osin kuin laki ei niitä määrittele.

Yksityiskohtaisuudestaan huolimatta vuoden 2009 yliopistolaki ei siis suinkaan määrää kaikkia olennaisia valtasuhteita, käytäntöjä tai toimielimiä yliopistojen sisällä. Monien varsinkin alempien toimielinten järjestäminen jätetään yliopistojen omaksi asiaksi. Lisäksi kaikissa laeissa on tulkinnanvaraisia kohtia, mikä voi osaltaan edesauttaa toisin toimimista. Laki mahdollistaa myös tehtävien ja vallan delegoimisen. Yliopistokäänteemme yksityiskohtainen ehdotus johtosäännön muuttamiseksi nykyistä demokraattisemmaksi löytyy täältä. Ehdotukseen kuuluu yliopistokollegion aseman merkittävä vahvistaminen.

Humanistisen tiedekunnan talousvaikeudet ovat saaneet eniten julkisuutta esimerkiksi musiikkitieteen kohtalon vuoksi, mutta myös monet muut tiedekunnat ovat tiukilla. Tiedekuntien ja erillislaitosten nykyinen talousahdinko ei johdu ainoastaan maan hallitusten tekemistä leikkauksista ja OKM:n linjauksista. HY:n oma taloudenpito syventää ahdinkoa suuresti. Jo pelkästään HY:n omalle kiinteistöyhtiölle maksettavia vuokria laskemalla voitaisiin taata jatkuvuutta yliopiston perustoimintoihin, joihin valtion perusrahoitus ja lahjoitusvarat on myös tarkoitettu. Yliopiston tehtävä ei ole parantaa tasetta tai tuottaa voittoa, vaan opettaa ja tutkia (laajempi analyysini yliopistomme taloudenpidosta löytyy täältä).

Lisäksi on myös mahdollista vähentää riippuvuutta ministeriöstä ja sen supertiukasta tulosohjauksesta, jos saadaan muutettua rahoitusmallia. Tässä on yksi mahdollisuus (sama malli löytyy myös Uusi yliopistolaki 2020 kirjasta). OKM:n rahoitusmallin muuttamista ei tarvitse odottaa vuosikymmeniä. Jos yliopistomme johto aktiivisesti nostaisi julkisuudessa esille rahoitusmallin ongelmia, muutos voisi toteutua nopeastikin. Hallitus päättää myös rehtorista.

“On tärkeää vahvistaa kollegiaalisuutta ja oppineisuuteen perustuvaa arvostusta yliopistossamme.”

Mainitsen vielä kolme muuta asiaa, jotka ovat sydäntäni lähellä: julkisuusperiaate, tekijänoikeudet ja esihenkilösuhteet. Julkisuusperiaate on tieteen tärkein periaate. Filosofi ja Helsingin yliopiston entinen rehtori Ilkka Niiniluoto on todennut, että “vaatimus tieteellisen tutkimuksen tuottaman tiedon julkisuudesta on jo yli kolmen vuosisadan ollut tieteen eetoksen keskeinen periaate, joka on osaltaan turvannut tieteen edistymistä kognitiivisena pyrkimyksenä”. Vaikka julkisuuslaki ei ole muuttunut, yliopistolain jälkeen yliopistossamme on vakiintunut periaate, jonka mukaan yhä useammat asiat ovat salaisia tai luottamuksellisia ellei toisin osoiteta. Professori Laura Kolbe on todennut, että on “kuin sumeassa pilvessä eläisi”. On ehdottoman tärkeää muuttaa vallitsevia käytäntöjä ja palauttaa avoimuus, kollegiaalisuus ja luottamus joka tasolla.

Yliopistomme johto on viime aikoina pyrkinyt siirtämään yliopistolaisten oikeuksia itselleen. Tähän ei ole hyviä laillisia, moraalisia tai poliittisia perusteluita. Niillä erityisaloilla missä oikeudet dataan voivat tuottaa erityisiä ongelmia, asioista voidaan sopia projektien aloittamisen yhteydessä.

On myös tarpeen etsiä tapoja muuttaa niitä valtasuhteita, jotka perustuvat työnantajan työnjohto- ja valvontaoikeuteen. Oikeus sinänsä perustuu lakiin, mutta samalla tällaiset esimies-työntekijä –suhteet ovat ongelmallisia perustuslaissa tarkoitetun tieteen, taiteen ja ylimmän opetuksen vapauden edellyttämän riippumattomuuden kanssa. Erityinen lisäongelma muodostuu vielä siitä, jos lehtoreita tai jopa johtotehtäviin nostettuja ei-akateemisia henkilöitä toimii professorien esihenkilönä. On tärkeää vahvistaa kollegiaalisuutta ja oppineisuuteen perustuvaa arvostusta yliopistossamme.

Kirjani Yliopisto OYJ voi vapaasti ladata täältä

Yliopistopoliittinen blogini löytyy täältä

Esittäytymistilaisuuden kalvoissa analyysi yhteisöllisyyden ongelmista ja tutkimusajan puutteen syistä

ANNA ÄÄNESI

Äänestys avautuu maanantaina 25.10

(Äänestys Moodlessa kurssialueella 48232)