[Heikki Patomäki]

#21904

Helsingin yliopiston strategiaprosessi on kestänyt jo yli vuoden. Kollegani arvion ja laskelmien mukaan yliopisto on uhrannut prosessiin ehkä 20 000 – 50 000 työntuntia ja miljoonasta kahteen ja puoleen miljoonaan euroa. Loputtomat keskustelu- ja konsultointitilaisuudet eivät pääosin ole vaikuttanut tekstiin mitenkään vaan lopputulos on varsinkin konkreettisilta osiltaan paitsi ennakoitava niin myös täysin samanlainen monien muiden yliopistojen vastaavien tekeleiden kanssa (mukaan lukien mitä todennäköisimmin esimerkiksi maailman ranking-listojen 8708:nnen yliopiston kanssa — tosin ei minulla ole aavistustakaan mikä yliopisto se olisi).

Strategia on tällä hetkellä yliopiston hallituksen käsissä. Lopullisen muotonsa se saanee alle parin viikon sisällä. Oltuani mukana strategiatilaisuuksissa esimerkiksi kollegiossa ja suuressa konsistorissa, ja keskusteltuani asiasta käänteen aktivistien ja muiden suivaantuneiden ihmisten kanssa, sanoin jossain vaiheessa, että kuka tahansa voi kirjoittaa paremman tekstin yhden aamupäivän kuluessa. Siitä tokaisusta kumpusikin idea kokeilla. Loppujen lopuksi prosessiin meni noin kahdeksan tuntia, enimmäkseen perjantai-iltana ja lauantai-aamuna. Sen lisäksi olen saanut erinomaisia kommentteja viideltä läheiseltä kollegalta, joten yhteensä kaikilta meiltä prosessiin on saattanut mennä ehkä viitisentoista tuntia. Toisin sanoen työn tehokkuutemme on vähintään tuhatkertainen verrattuna viralliseen prosessiin ja lopputulos on maailmalla vallitsevan valtavirran näkökulmasta varmasti paljon vähemmän ennakoitava. Toisaalta lopputuloksena on selvästi pidempi teksti.

Sana “strategia” tulee kreikan kielen sanasta stratēgós, joka viittaa kenraaleihin tai armeijan päälliköihin. Se on noussut vallitsevaksi termiksi business-kieleen uusliberaalina aikakautena 1980-luvulta alkaen (vaikka termiä joskus käytettiin yrityksen teoriassa jo 1960-luvulla), josta se on sittemmin puolestaan lainattu esimerkiksi yliopistojen käyttöön. Yliopistot eivät ole sodassa. Kaikista muutoksista huolimatta useimmat yliopistot eivät edelleenkään tavoittele voittoa. Kilpailu muita yliopistoja vastaan on omituinen sosiaalinen konstruktio, jonka ranking-listojen tekijät ovat osin tahattomasti saaneet aikaan nykyolosuhteissa. Lisäksi yliopisto on vapaan ja kriittisen tutkimuksen instituutio, jossa monet tutkimusalat, metodologiat, lähestymistavat ja teoriat elävät yhtä aikaa, ja jota ei voi eikä pidä yrittää johtaa armeijamaisesti. On tietoinen valinta, että en tässä tekstissä käytä sanaa “strategia” lainkaan.

Teksti löytyy näiden sivujen “ajatuksia” osiosta (termi “ajatuksia” tarkoittaa blogeja). Tällä palstalla on tilaisuus keskustella asiasta.

Hyviä lukuhetkiä ja terveisin,

Heikki Patomäki

[Author]

Posts