20.6.2018 | Heikki Patomäki

Tampereen yliopisto myytiin teknologiateollisuudelle 50 000 eurolla – perustuslain kumoaminen ei maksanut sitäkään

Yhtiövalta on saavuttanut uudet mittasuhteet. Tampere3 osoittaa, että yhtiöiden ja teollisuuden etu menee nyt myös perustuslain edelle. Teoriassa Suomen perustuslaki lupaa yliopistoille itsehallinnon. Yliopistolain §3:ssä täsmennetään, että ”yliopistoilla on itsehallinto, jolla turvataan tieteen, taiteen ja ylimmän opetuksen vapaus. Itsehallintoon kuuluu päätöksenteko-oikeus sisäiseen hallintoon kuuluvista asioista.”

Uuden Tampereen yliopiston konsistori teki 15.6.2018 pidetyssä kokouksessaan päätöksen, jonka mukaan yliopiston hallituksen ”riippumattomuus” tarkoittaa sitä, että yliopistolaiset eivät voi osallistua hallitukseen. Päätös tehtiin äänin 10-10, ja sen ratkaisi vaalien ohi nimitetyn puheenjohtajan ääni. Kymmenen konsistorin 19:stä vaaleilla valitusta jäsenestä jätti päätökseen eriävän mielipiteen.

Yliopiston hallitus päättää nimenomaan sisäiseen hallintoon kuuluvista asioista. Ei ole kysettäkään siitä, etteikö yliopiston itsehallinnollisuus tarkoittaisi että yliopistolaiset hallitsevat itse itseään. Yliopistoilla on itsehallinnollinen asema osittain siitä syystä, että siten taataan niiden riippumattomuus valtioon nähden, mutta periaate on yleinen. Itsehallinnollisuus ja tieteen vapaus tarkoittaa nimenomaan riippumattomuutta ulkopuolisista. Tampere3:n konsistori käänsi merkityksen päälaelleen. Ulkoista riippuvuutta ajaa ennen kaikkea teknologiateollisuus ministeri Sanni Grahn-Laasosen ja kansliapäällikkö Anita Lehikoisen aktiivisella tuella.

Kun säätiötä perustetaan, perustajat sijoittavat säätiöön jonkin summan, joka takaa niille äänen ja vaikutusvallan säätiössä. Teknologiateollisuus ry sijoitti säätiöön 25 000 euroa ja Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiö sr 25 000 euroa. Säätiössä on monia muitakin perustajajäseniä – Tampereen yliopiston johto tiettävästi haali näitä eri puolilta estääkseen yksipuolisen hallinnan – mutta teknologiateollisuuden johtoasema turvattiin muun muassa klausuulilla, jonka mukaan ”Teknologiateollisuus ry ja Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiö yhdessä sekä Tampereen kaupunki sitoutuvat koordinoimaan perustajatahojen kesken ehdokkaiden nimeämisen yliopiston hallitukseen sekä hallituksen nimityskomiteaan”.

Säätiön muut perustajat ovat osoittautuneet hampaattomiksi (tai tietämättömiksi) ja Tampereen kaupunki on ollut passiivinen. Näin teknologiateollisuus onnistui kaappaamaan Tampereen yliopiston 50 000 eurolla. Perustuslain kumoaminen näyttää olevan vielä helpompaa. Ei tarvita muuta kuin yhden sanan verran teknologiateollisuuden lanseeraamaa orwellilaista uuskieltä, jonka OKM eli Totuusministeriö siunaa. Seuraava tehtävä on saada yliopistolaiset unohtamaan vanha tapa käyttää kieltä. Jokaisen tulee muistaa, että riippuvuus on nyt riippumattomuutta. Kuka muuta puhuu ei ymmärrä rakastaa riittävästi vallanpitäjiään.

Yhtiövallalla on selvä sisältö ja suunta. Nämä on myös kirjattu ylös. Tampere3:n perustamiskirjan teksti näyttää melkeinpä kopioidun kirjani Yliopisto OYJ  luvusta 4, ”Yliopisto halpatuotantotutkimuskehityslaitoksena ja kilpailukykyvaltion palvelijana”. Sarkasmi ja kritiikki on tosin pudotettu pois ja päälle lisätty pehmentävää sokerikuorrutusta ”hyvinvoinnista”, ”ihmiskunnasta” ja ”ympäristöstä”. Kun tuo kuorrutus otetaan pois, ydin on tässä:

Säätiö toimii vuorovaikutuksessa elinkeinoelämän, muun yhteiskunnan ja kansainvälisen tiede- ja taideyhteisön kanssa sekä edistää koulutuksen, tutkimuksen ja taiteellisen toiminnan yhteiskunnallista vaikuttavuutta sekä soveltavaa tutkimusta ja elinkeinoelämää palvelevaa kehitystoimintaa. Säätiön tehtävänä on korkeatasoisen ja kansainvälisen tutkimuksen ja opetuksen avulla toimia […] kilpailukyvyn […] eduksi.

Yhtiövalta vaatii oikeuksia myös tutkijoiden ajatuksiin ja ideoihin. Tutkijoilla ja opettajilla on vanhastaan ollut vapaa oikeus päättää, milloin he julkaisevat työnsä tuloksia kirjoituksin ja kirjoin sekä muiden luovuutta ilmentävien tuotteiden kautta. Tämä oikeus on kirjattu perustuslakiin. Oikeuden nimi on sananvapaus.

Tampere3 meni halvalla. Muutkin yliopistot ovat jo pitkälti sisäistäneet saman ajattelun. Ongelma on maailmanlaajuinen. Yhtiövaltaa palvelemaan alistetut yliopistot ovat alkaneet esittää henkilökunnalleen immateriaalioikeuksiensa siirtosopimuksia ja luovutussopimuksia. Esimerkiksi rinnakkaistallenusoikeuden luovuttaminen yliopistolle toimii samaan suuntaan. Näin avautuneelle kentälle on innokkaasti tulossa monikansallisia, voittoa tavoittelevia yrityksiä. Ne pyrkivät luomaan kontakteja yliopistojen tutkimusinnovaatioiden sekä pääomasijoittajien välille ja edesauttamaan tutkimustulosten tuotteistamista ja kaupallistettavuutta.

Kymmenen vuoden kuluttua yliopistolaiset tietävät, etteivät he enää omista omia ajatuksiaan. Jokainen yliopistolainen käy läpi vuosien koeajan, jossa testataan, että hän edistää yliopiston ja yritysten kilpailukykyä ja hankkii tarpeeksi rahaa (tämän järjestelmän nykymuodolla on orwellilainen nimi: ”tenure track”-tehtävä, vaikka kaikilta vietiin pois virassapysymisoikeus vuoden 2009 yliopistolailla). Vaikka joku inhoaisi teknologiateollisuutta ja kilpailukykytotalitarismia, sitä ei kannata näyttää ulospäin, koska se olisi ajatusrikos.

Liberaali-kapitalistisessa maailmassa ihmisiä ei panna vankilaan ajatusrikoksista, vaan heidän uramahdollisuutensa ja rahoituskanavansa sulkeutuvat nopeasti. Heidät nimetään ”hankaliksi” ja ”yhteistyökyvyttömiksi” henkilöiksi. Rutiiniopettajiksi he voivat ehkä vielä kelvata. Tulevaisuus on niiden, jotka puhuvat uuskieltä ja edistävät kaupallisia innovaatioita ja automaattisesti luovuttavat ne parempiin käsiin – sellaisiin, jotka osaavat tehdä voittoa.

Tampere3 on osa laajempaa prosessia ja ennakkotapaus siitä, mitä tuleman pitää myös muissa yliopistoissa. Riippuvuus on riippumattomuutta. Voiton tavoittelu on ajatuksen vapautta. Yhtiöiden omistus ja valta on yksilön vapautta.

Heikki Patomäki

 

 

 

By | 2018-06-20T18:36:54+00:00 June 20th, 2018|

About the Author: