Tavoitteena on jo pitkään ollut opinto-aikojen lyhentäminen ja opetuksen ja opintojen “tehostaminen”. Helpoin tapa lisätä tuotosta samalla panoksella tai aiempaa vähäisemmällä panoksella on alentaa vaatimuksia. Maisterintutkintoon vaadittavien kirjojen ja luentojen määrää pudotettiin merkittävästi Bologna-uudistuksen yhteydessä 2004-5 ja uudelleen kun siirryttiin ns. laaja-alaisiin kandin tutkintoihin 2010-luvun puolivälissä. Myös jatkokoulutusvaatimuksia on kevennetty useaan otteeseen. Aikaisemmin jatko-opintoihin kuului sivulaudatur (syventävät opinnot ja pro gradu tutkielma toisessa oppiaineessa), vaativia kirjatenttejä, lisensiaatin tutkimus ja nykyistä vaativampi väitöskirja. Nyt useimmat nuoret tohtorit eivät hallitse kuin väitöskirjansa tarkkaan rajatun pienen tutkimusalueen. Tohtoriksi voi päästä yhdellä julkaistulla “huippuartikkelilla” tai kahdella julkaisemattomalla artikkelimuotoisella “esseellä”. Mitä on tapahtumassa oppineisuudelle ja sivistykselle?
Yliopistojen korkeiden akateemisten standardien tarkoituksena on ollut varmistaa, että opiskelijat saavuttavat paitsi syvällisen ja perusteellisen tietämyksen omasta alastaan niin he myös oppivat kriittistä ajattelua, analysointitaitoja ja ongelmanratkaisukykyä. Klassisen käsityksen mukaan tämä tieto ja kykyjen kehittyminen ovat osa laajempaa sivistysprosessia, joka valmistaa ihmisiä toimimaan vastuullisesti ja rakentavasti yhteiskunnassa. Kun yliopisto säilyttää korkeat standardit tutkimuksessa, opetuksessa ja eettisissä periaatteissa, se tukee laajempaa yhteiskunnallista sivistystä. Onko sivistyksen ylevä sisältö nyt kuihdutettu pintapuolisesti opintopisteinä tai tutkintoina mitattavaksi ”osaamiseksi” taloudellisen voitontavoittelun palveluksessa? Yhteiskuntakriittisen filosofian edustajat näkevät sivistyksen ytimeksi ideologiakriittisyyden. Se ilmenee kykynä tunnistaa tieteen ja kasvatuksen yhteydet poliittisen ja taloudellisen vallan yhteiskunnallisiin mekanismeihin. Onko alistuminen standardien alenemiselle merkki siitä, että sivistys on jo kokonaan hävinnyt?
Tilaisuudessa jaetaan yliopistokäänteen vuotuinen Hermes-palkinto ansiokkaasta yliopistopoliittisesta toiminnasta.
Seminaarin jälkeen pidetään vastaanotto Hermes-palkinnon saajan kunniaksi. Tervetuloa mukaan!!
Kuhunkin käytäntöön osallistumalla tavoitellaan sille ominaisia sisäisesti hyviä asioita. Kun yliopistolaisista rakennetaan omaa etuaan ajavia yrittäjiä ja kun sivistys kuihdutetaan pintapuoliseksi yhden erikoisalueen osaamiseksi, yliopisto korruptoituu.
Tässä seminaarissa kysymme miten tällainen kehitys on ollut mahdollista ja mitä se tarkoittaa?
Tervetuloa mukaan! Seminaari pidetään tiistaina 26.11.2024 Helsingin yliopiston tutkijakollegiumissa, Fabianinkatu 24, 3. kerros, ‘Common room’. Tilaisuuteen voi osallistua fyysisesti tai zoomin välityksellä.
Zoom-linkki: https://helsinki.zoom.us/j/64089444098?pwd=JVuY8dnUN1wnyVx6kO6wurvBeI40Yg.1.
Seminaariohjelma
Sivistys ja standardit yliopistossa
16:00 Tilaisuuden avaus, kollegiumin johtaja Hanne Appelqvist
16:02 Seminaarin avaus ja esittely, emeritusprofessori Hannu Korkeala
16:07 Seminaari sivistyksestä ja standardeista
- Emeritusprofessori Eero Tarasti: “Sivistyksen ongelma nykymaailmassa”
- Professori Sari Kivistö: “Yliopiston metaforat”
- Professori Heikki Patomäki: “Sivistys ja ideologiakritiikki”
16:50 Yleisökeskustelu
17:10 Hermes-palkinnon jako, emeritusprofessori Jukka Kekkonen
17:15 Palkinnonsaajan puheenvuoro
17:30 Vastaanotto
