Helsingin yliopiston tulevaisuusvisio 2020-30

3.2.2020 | Heikki Patomäki

Helsingin yliopiston tulevaisuusvisio 2020-30

Helsingin yliopisto toimii suunnannäyttäjänä luomalla uuden vuosisadan visiota siitä, mikä on yliopistojen tehtävä sellaisessa riskiyhteiskunnassa, jonka vaarat ovat osin myös tieteen itsensä tuottamia. Yliopiston ylimpiin tavoitteisiin kuuluvat totuus, ihmiskunnan yhteinen oppiminen ja pitkän aikavälin kestävän kehityksen rakentaminen. Yliopiston tavoitteena ei ole kilpailu muita yliopistoja vastaan, vaan maailmanlaajuinen yhteistyö yhteisen oppimisen edistämiseksi. Tieteessä vallitsee moniarvoisuus ja siihen kuuluu myös kilpailua ja kiistoja moninaisuuden keskellä, mutta kaikki tämä tapahtuu laajemman ja syvemmän yhteistyön puitteissa.

Globalisoituvassa maailmassa sekä uudet mahdollisuudet että riskit ja epävarmuudet kietovat ihmiskunnan kohtalon yhteen. Tässä maailmassa yliopistojen tehtävänä on sekä kehittää uutta tietoa että tarjota puolueeton ja kriittinen perusta punnita muun muassa väitteitä, jotka koskevat erilaisten teknologioiden, uusien tuotteiden ja palveluiden sekä yhteiskunnallisten kokeilujen riskejä ja vaikutuksia. Yliopisto on paikka, jossa ristiriitaisia totuusväitteitä voidaan kaikkein vapaimmin punnita hyvien perustelujen ja riippumattoman todistusaineiston pohjalta. Vapaat ja itsehallinnolliset yliopistot ovat ihmiskunnan yhteisen oppimisen edellytys.

Helsingin yliopisto toimii orgaanisen kosmopoliitin tavoin, ymmärtäen juurensa ja historiansa, mutta suuntautuen maailmanyhteiskuntaan. Koulutuksella ja tutkimuksella on myös suuri paikallinen merkitys. Yliopisto hyödyntää asemaansa ja erityistietämystään osallistuessaan maailmanlaajuisiin keskusteluihin ja prosesseihin. Tieteen keskukset ovat englanninkielisiä ja suuri osa julkaisemisesta tapahtuu englanniksi, mutta tämä ei ole pysyvä tilanne. Keskukset siirtyvät ja vallitsevat kielet muuttuvat. On myös tärkeää ylläpitää moninaisuutta kielten osalta. Helsingin yliopisto pysyy kaksikielisenä, julkaisee ja toimii paljolti myös englanniksi, mutta näkee tulevaisuuden maailman nykyistä moninaisempana.

Kehittämiskohde 1:

Tiede ja oppiminen uudistavat maailmaa

Helsingin yliopisto vahvuus on ollut laaja-alaisen tieteellisen ajattelun ja tutkimustaitojen kehittämisessä. Ongelmaksi on muodostunut se, että hierarkkiset johtamis- ja raportointijärjestelmät ja liiketoimintamalli heikentävät omaehtoisen kriittisen järjen toimintamahdollisuuksia. Tähän tulee muutos. Yksi olennainen asia on se, että tutkija-opettajat voivat vapaasti ottaa riskejä yhteisen hyvän nimissä, kun yhteinen hyvä ymmärretään ensisijaisesti kollektiivisen oppimisen kautta. Helsingin yliopisto uskoo tällaisen pitkäjänteisyyden olevan paras edellytys sille, että tutkimus tuottaa perustaa niin yhteiskunnallisille kuin kaupallisillekin innovaatioille. Muualla kuin yliopistossa tehtävä lyhytjänteinen soveltava tutkimus nojaa tähän perustaan.

Helsingin yliopisto pyrkii myös aktiivisesti vaikuttamaan tiedepolitiikkaan sekä Suomessa että Euroopan unionissa. Ulkoinen kilpailtu rahoitus tuottaa suuren määrän turhaa työtä: hakemuksia, niiden arviointia, projektien raportointia, projektien arviointia, ja lopulta myös projektien itsekehua. Järjestelmä ei ole puolueeton. Se johtaa helposti mielivaltaan ja alistaa tutkijat ulkoiselle tarkkailulle ja valvonnalle. Helsingin yliopiston linjana on, että suuri osa kilpaillusta rahoituksesta niin Suomessa kuin EU:ssa pitää siirtää osaksi yliopistojen normaalibudjettia. Monien arviointiprosessien läpikäyneiden tutkija-opettajien pitää saada riittävästi voimavaroja käyttöönsä tehdäkseen työnsä kunnolla. Luotamme tutkijoihin ja heidän kykyynsä, siksi kannatamme tieteen vapautta.

Kehittämiskohteen tavoiteltu tulos. Mikä muuttuu 2030 mennessä

A. Helsingin yliopisto tunnetaan globaalina edelläkävijänä. Se toimii yliopistomaailman vapauden ja autonomian rohkeana globaalina airuena. Liikemaailman ihanteiden jäljittely on jo kauan sitten ylittänyt kyllästymispisteensä. Tutkimuksen ja korkeimman koulutuksen maailmassa kaivataan jotain uutta. Yliopisto vastaa tähän tarpeeseen.

B. Helsingin yliopisto on kehittänyt sisäistä demokratiaa ja autonomiaansa. Näin on luotu institutionaaliset edellytykset vastata globaalin riskiyhteiskunnan ongelmiin ja tarttua 2000-luvun mahdollisuuksiin. Tämä tekee Helsingin yliopistosta yhden koko maailman houkuttelevimmista akateemisista paikoista.

C. Helsingin yliopiston tavoitteena on maailma, jossa päätöksenteko pohjautuu tutkimukselliseen tietoon. Yliopisto arvostaa moninaisuutta ja katsoo tieteen kentällä vallitsevien erimielisyyksien olevan osin myös positiivinen voima. Kaikkein olennaisinta kuitenkin on, että tiede ja tutkimus asettavat vaativat kriteerit jokaiselle väitteelle totuudesta (tai hyvästä). Koska teorian ja käytännön pitää olla johdonmukaisessa yhteydessä keskenään, myös yliopiston sisäisen päätöksenteon pitää perustua tutkimustietoon. Niinpä yliopisto on lopettanut konsulttipalveluiden käytön ja perustaa päätöksentekonsa omien tutkijoidensa tutkimuksiin, selvityksiin ja näkemyksiin. Samalla yliopisto toimii avoimen tieteen ja oppimisen periaatteiden mukaisesti ja tarjoaa tieteen aineistot, perusrakenteet ja tulokset avoimesti kaikkien saataviksi.

D. Opintoja on kehitetty uuteen suuntaan. Opinnot keskittyvät kunkin opiskelijan persoonallisuuden ja hänen syvällisten kriittisten ja tutkimuksellisten valmiuksiensa kehittämiseen. Opiskelijoiden tietämystä vähintään yhdestä oppialasta on syvennetty, samalla kun opiskelijoiden valinnanvapautta sivuaineiden ja muiden opintojen suhteen on lisätty. Opintojen pituus ei ole ensisijainen ongelma, vaan oppimisen jääminen pintatasolle. Korostamme opiskelijoiden kykyä ymmärtää oppialansa osana tieteiden kirjoa, joista kukin keskittyy maailmankaikkeuden kehityksen tiettyihin tasoihin ja alueisiin. ”Laaja-alaisuuden” sijasta tulemme korostamaan syvempää ymmärrystä ja henkilökohtaista kasvamista kohti kriittistä kansalaisuutta ja tutkijan etiikkaa.

E. Tutkimuksella edistetään vastuullisuutta ja kestävää sosiaalista kehitystä maailmassa kokonaisuutena. Vapaa tiede määrittää aiheensa ja kysymyksensä itse, mutta tietoisena omasta vaikutuksestaan maailmassa. Koulutusta ja tutkimusta on kehitetty myös tästä näkökulmasta, sekä oppiaineiden pohjalta että poikkitieteellisesti.

Toimenpiteet tavoitellun tuloksen saavuttamiseksi

  1. Nostamme tutkimuksen ja opetuksen korkeimmaksi arvoksi vapauden. Luotamme yliopistolaisten työmoraaliin, etiikkaan, vastuullisuuteen ja asiantuntemukseen. Pyrimme tarjoamaan heille riittävät välineet työnsä toteuttamiseen ilman ulkopuolista tarkkailua ja valvontaa. Opetuksen ja tutkimuksen vapaus taataan myös institutionaalisesti, mikä tarkoittaa, että korkeaa pätevöitymistä edellyttävillä akateemisella tehtävillä pitää noudattaa irtisanomissuojaa. Noudatamme itse tätä periaatetta ja ajamme pysyvissä tehtävissä toimivan akateemisen henkilökunnan tehtävässäpysymisoikeuden kirjaamista lakiin ja EU:n sääntöihin ja periaatteisiin.
  2. Edistämme avointa, pitkäjänteistä, korkealaatuista ja vastuullista tiedettä tarjoamalla tutkimuksen tekemiseen vaadittavat tilat, laitteet, toiminnot ja muut resurssit mahdollisimman pitkälle yliopiston omasta puolesta, ilman kallista ja byrokraattista hakemusprosessointia. Tilojen kehittämisessä lähtökohtana on tutkimukseen perustuva tieto ja yliopistolaisten oma käsitys tarpeistaan, ei joidenkin erityisryhmien, hallinnon tai konsulttien keskuudessa vallitsevat muoti-ideat. Helsingin yliopiston identiteetin kannalta kaupungin sydämessä olevalla keskustakampuksella on erityinen rooli emmekä luovu sen arvokiinteistöistä. Opiskelijamäärien ja toimintojen edelleen kasvaessa laajennamme ja kehitämme tiloja kaikilla neljällä kampuksella.
  3. Vahvistamme opetuksen ja tutkimuksen yhteyttä. Klassinen periaate ”kaikki opettavat, kaikki tutkivat” pätee edelleen ja sitä kehitetään. Helsingin yliopisto huolehtii, että kaikkien tutkija-opettajien opetusvastuu pysyy kohtuullisena, ja että kaikilla on mahdollisuus kehittää itseään tutkijoina ja edetä myös professoreiksi. Professoreilla on olennainen rooli tieteenalojensa sisällön kehittämisessä sekä yliopiston sisällä että laajemmissa konteksteissa.
  4. Luovumme TT-polusta ja asetamme sen tilalle promootio-järjestelmän, jossa kukin voi omasta pyynnöstään tulla arvioiduksi ylempään tehtävään. Järjestelmässä pidetään kiinni korkeimmista mahdollisista akateemisista standardeista. Kun ylennyksistä päätetään, otetaan samalla huomioon niiden taloudelliset ja muut kokonaisvaikutukset. Suurin osa tehtävistä kaikilla tasoilla avataan tulevaisuudessakin niin, että kaikilla on mahdollisuus hakea niitä. Kutsumenettelystä ja työelämätehtävistä luovutaan kokonaan.
  5. Kehitämme historiallisesti muuttuvia tieteenaloja ja niiden yhteistyötä spontaanisti syntyvien tarpeiden pohjalta, pitäen huolta institutionaalisten rakenteiden riittävästä pysyvyydestä. Aidosti onnistunut monitieteinen tai monialainen toiminta edellyttää (i) perusteellista tuntemusta useammasta kuin yhdestä tieteenalasta ja (ii) ongelmia, joihin voidaan puuttua vain ylittämällä nykyiset tieteenalarajat, joista on käytännössä muodostunut esteitä kollektiiviselle oppimiselle. Edellytys (ii) voidaan arvioida vain konkreettisissa yhteyksissä. Tämä tarkoittaa, että monitieteellisyyttä ei voida lähtökohtaisesti suosia. Yliopisto tiedostaa tieteenalojen kahtalaisen luonteen. Tieteenalat tuovat institutionaalista objektiivisuutta moniin arvioihin, päätöksiin ja valintoihin, mutta tämä objektiivisuus voi joskus muodostua myös uuden luomisen ja oppimisen esteeksi. Ilman objektiivisuutta tuloksena on kuitenkin helposti mielivalta.
  6. Selvitämme niin sanotun ”iso pyörä”-muutoksen vaikutuksia kriittisesti ja tieteellisten periaatteiden mukaan. Avaamme mahdollisuuden tieteenaloille tai ryhmille kehittää uudistaa ohjelmia, mukaan lukien tieteenalapohjalle, jos tämän muutoksen puolesta on olemassa hyviä perusteita. Kohdan D tavoitteiden mukaisesti koulutusohjelmien kehittämisen lähtökohtana on, että opiskelijoiden tietämystä vähintään yhdestä oppialasta syvennetään, samalla kun lisätään opiskelijoiden valinnanvapautta sivuaineiden ja muiden opintojen suhteen.
  7. Teemme korjausliikkeen opetuksen kehittämisessä. Opetuksessa on viime vuosina keskitytty liikaa muodissa olevien pedagogisten virtausten ja uusien teknologioiden omaksumiseen sisällön kustannuksella. Yliopisto-opetus perustuu tutkimukseen. Hyvän opetuksen tärkein kriteeri on sisällön hallinta. Tämän pitää näkyä myös rekrytointikriteereissä. Ohjeistuksiin tehdään tarvittavat muutokset.
  8. Kehitämme opiskelijavalintaa. Opiskelijavalinnassa valintakokeella on tärkeä merkitys. Valintakoemenettely takaa sen, etteivät varhain tehdyt valinnat määrää koko elämänpolkua, vaan kypsyessään ihmisellä on mahdollisuus suuntautua uudelleen. Valintakoekirjojen opiskelu takaa, että opiskelija tietää mitä on tulossa opiskelemaan ja hallitsee oppialan perusteita jo tullessaan ensimmäiselle johdantokurssille. Helsingin yliopiston tavoitteena on joko saada vapaus määritellä valintajärjestelmä itse tai muuttaa yleisiä periaatteita niin, että lukioarvosanojen ja nuoruuden asettamisesta etusijalle luovutaan. Arvostamme kypsiä, kriittisiä ja omaehtoisia opiskelijoita. Valintakoe-järjestelmässä on kuitenkin myös huonoja puolia, joita pyrimme vähentämään kehittämällä valintajärjestelmää. Valintakoemateriaali pitää julkistaa vasta kevään ylioppilaskirjoituskirjoitusten jälkeen. Selvitämme valmennuskurssien merkityksen vähentämistä valinnassa.
  9. Kehitämme kaikilta yliopisto-opiskelijoilta vaadittavia yleisopintoja ja edellytämme tietyn yleissivistyksen tason. Luonnon- ja lääketieteiden opiskelijoiden pitää tuntea filosofiaa, kaikkeuden historiaa, tieteen teoriaa ja metodologiaa sekä etiikkaa ja politiikkaa. Nämä kuuluvat myös ihmistieteilijöiden sivistykseen, mutta heidän tulee lisäksi tutustua fysiikan, kemian ja elämätieteiden ajankohtaiseen kehitykseen. Opiskelija ymmärtää erikoistumisalueensa paikan paitsi tieteenalojen niin myös maailmankaikkeuden kehityksen kokonaisuudessa. Samalla opiskelija oppii avarakatseisuutta ja kunnioittamaan muiden oppialojen luonnetta ja erityispiirteitä.
  10. Perustamme tieteiden tutkimuksen keskuksen, jonka aiheisiin kuuluvat tieteen yhteiskunnalliset vaikutukset, eri tieteiden metodologiset ongelmat sekä tieteidenvälisyyden kysymykset. Keskuksen yhtenä tehtävänä on luoda vaihtoehto viimeisen 15 vuoden aikana tiedepolitiikan keskiöön nousseille ranking-listoille. Rankingit kertovat enemmän siitä, millaisen hyvän yliopiston pitäisi jonkun mielestä olla, kuin sellaisesta objektiivisesta laadusta, jolle voitaisiin antaa yksinkertainen numeerinen arvo (sijoitus listalla). Keskuksen tehtävä on tutkia ”mitä on laatu?” ja ”mitä on hyvä?” ja arvioida näiden toteutumista eri yliopistoissa ja konteksteissa. Monet yliopistot voivat olla yhtä aikaa ja eri tavoin erinomaisia, mutta yliopistot voivat myös epäonnistua laadun saavuttamisessa tai yliopistoilla voi myös olla tarkoituksia, jotka eivät edistä hyvää. Lisäksi tieteen kehityksellä on tarkoittamattomia negatiivisia vaikutuksia. Keskuksen vuosittain julkaistavasta raportista tulee eurooppalaisen ja maailmanlaajuisen tiedepolitiikan suunnannäyttäjä.
  11. Resurssien puitteissa panostamme niihin oppiaineisiin ja kokonaisuuksiin, jotka ovat erityisen relevantteja vastuullisuuden ja kestävän sosiaalisen kehityksen kannalta. Näitä ovat muun muassa ne oppiaineet, joissa tutkitaan hyvinvointia, eriarvoisuutta ja oikeudenmukaisuutta, sekä globaaliongelmiin erikoistuneet rauhantutkimus, globalisaation ja globaalihallinnan tutkimus. Edistämme yliopistoyhteisön omaa sosiaalista kestävyyttä rakentamalla sellaista luottamukseen pohjautuvaa demokraattista hallintamallia, jossa jokaisen näkemyksillä ja äänellä on merkitystä.

Kehittämiskohde 2:

Yliopistodemokratia ja autonomia

Yliopistodemokratian ja autonomian kehittämisen avulla Helsingin yliopisto nostetaan kauden 2020-30 aikana tiedolla vaikuttamisen ja yhteiskunnallisen keskustelun edelläkävijäksi, entistä houkuttelevammaksi työ- ja opiskelupaikaksi sekä maailmanlaajuiseksi kumppaniksi. Demokraattinen ja autonominen yliopisto noudattaa avoimuuden periaatteita. Tieteen ja sen tulosten tulee olla kaikkien saatavilla. Vapaus koostuu historiallisesti muodostuneista mahdollisuuksista – jotka ovat myös kunkin meistä historiallisesti muodostuneita kykyjä, tietoja ja taitoja – ja niiden oikeasta, yleistettävissä olevasta käytöstä. Vapaa ja vastuullinen yliopisto kannustaa tutkijoita ja opiskelijoita esittämään olennaisia ja relevantteja kysymyksiä ja vastaamaan niihin omaehtoisesti, käyttäen kriittistä järkeään ja parhaita kykyjään, tietojaan ja taitojaan.

Kehittämiskohteen tavoiteltu tulos. Mikä muuttuu 2030 mennessä

A. Vuonna 2030 Helsingin yliopisto on vahva globaali vaikuttaja, joka edistää yliopiston vapauden ja autonomian periaatteita paitsi kansallisesti niin myös laajemmin. Yliopiston autonomian tulee olla ankkuroitu kansainvälisesti, alueellisesti ja globaalisti sovittuihin sääntöihin, periaatteisiin ja institutionaalisiin järjestelyihin. Helsingin yliopisto pyrkii aktiivisesti muodostamaan liittoutumia näiden tavoitteiden edistämiseksi.

B. Helsingin yliopisto on uudistanut johtosääntöään sisäisen demokratian ja vapauden kehittämiseksi. Yliopiston johtosääntö määrittelee kaikki keskeiset toimielimet, tehtävät, oikeudet ja velvollisuudet niiltä osin kuin laki ei niitä määrittele.

C. Helsingin yliopistokonsernin muodostama kokonaisuus on uudistettu siten, että varmistetaan järjestelmän palvelevan yliopiston ydintoimintoja ja olevan yliopiston keskeisten demokraattisesti valittujen hallintoelinten (hallitus ja kollegio) kontrollissa.

D. Helsingin yliopisto ajama yliopistolain uudistus on toteutettu. Yliopistot ovat edelleen julkisoikeudellisia yhteisöjä, mutta niiden sisällöllistä autonomiaa on vahvistettu merkittävästi. Kollegiosta on tehty yliopiston tärkein päätöksentekijä, joka on analoginen parlamentin kanssa. Itsehallinnollisuuden idean mukaisesti hallituksen jäsenet tulevat pääsääntöisesti tai kokonaan yliopistoyhteisön sisältä. Demokraattisen kolmikantaperiaatteen mukaisesti valittujen neuvostojen rinnalla on otettu käyttöön aloiteoikeus ja harkintakuntien järjestelmä. Yliopiston tavoittelema uusi rahoitusmalli suuntautuu enemmän tulevaisuuden rakentamiseen kuin menneen ulkokohtaisesti mitatun menestyksen palkitsemiseen.

E. Helsingin yliopisto on varsinainen yliopisto eikä yhdisty ammattikorkeakouluihin tai soveltaviin ja kaupallis-teknisiin aineisiin keskittyviin laitoksiin kuten Aalto-yliopistoon. Yliopiston missiona on vapaan ja kriittisen tutkimuksen sekä korkeimman opetuksen omaehtoinen kehittäminen ymmärrettynä laadun ja hyvän päämäärien kautta.

F. Helsingin yliopisto on uudistanut ja terävöittänyt kielipoliittista linjaansa. Yliopistolla on monia paikallisia ja kansallisia tehtäviä, samalla kun tulevaisuuden edelläkävijänä yliopisto käyttää luovasti hyväkseen paikallista asemaansa ja perinteitään. Helsingin yliopisto pysyy kaksikielisenä, minkä takaaminen edellyttää luovia toimenpiteitä tilanteessa, jossa osa opetuksesta ja valtaosa tutkimuksesta tapahtuu englanniksi, ja jossa osa henkilökunnasta ei osaa suomea tai ruotsia. Lisäksi yliopisto on kehittänyt ja kehittää muiden kielten osaamista, myös varautuen maailmanyhteiskunnan muutoksiin.

Toimenpiteet tavoitellun tuloksen saavuttamiseksi

  1. Perustamme eurooppalaisen ja globaalin yhteistyön keskuksen, johon siirretään resursseja muun muassa viestinnästä, konsulttitoiminnasta, markkinoinnista ja muusta vähemmän tärkeästä. Tämän keskuksen tehtävänä on edistää yliopiston ylimpien periaatteiden toteutumista EU-säädöksissä, kansainvälisessä laissa ja erilaisissa maailmanlaajuisissa hallintaelimissä ja verkostoissa. Yliopiston johto tukee keskuksen toimintaa ja osallistuu aktiivisesti siihen. Erityisesti rehtoraatti osallistuu aktiivisesti keskuksen toimintaan.
  2. Toteutamme perusteellisen tieteellisen ja kriittisen selvityksen konsernirakenteen vaikutuksesta yliopiston perustehtävien ja yliopistodemokratian toteutumiseen. Ryhdymme selvityksen ja sen aikaansaaman keskustelun pohjalta tarvittaviin toimenpiteisiin. Yhtiöitä voidaan tarvittaessa lakkauttaa tai niiden muotoa voidaan muuttaa tai yliopiston kontrollia niiden toimintaan voidaan muutoin lisätä.
  3. Käynnistämme työn johtosäännön muuttamiseksi jo vuoden 2020 aikana. Ensimmäisessä vaiheessa työstetään useampia vaihtoehtoisia luonnoksia ja sitten järjestetään yliopistolaisten keskuudessa neuvoa antava äänestys. Lähtökohtana on, että yliopiston hallitus omaksuu eniten kannatetun ehdotuksen, elleivät äänet mene varsin tasan ja ellei ole riittäviä perusteita toimia toisin.
  4. Lähdemme omaehtoisesti ajamaan niin julkisuudessa kuin muutoinkin yliopistolain uudistamista. Nykyisen vuonna 2009 säädetyn yliopistolain linja on tullut tiensä päähän. Yliopistojen autonomia ja koko yliopistoyhteisön osallistuminen päätöksentekoon eivät toimi eivätkä toteudu nykyisen järjestelmän vallitessa. Keskustelujen pohjaksi luodaan yksilöity ehdotus, jonka tekemisessä hyödynnetään yliopiston parhaita asiantuntijoita ja yliopistopoliittisia aktivisteja.
  5. Noudatamme tutkimusten julkistamisessa ja ylipäätään tutkimus- ja opetustoiminnassamme maksimaalista avoimuutta. Datan ja data-perusrakenteiden täytyy olla kaikkien helposti saatavilla. Julkaisutoiminta tapahtuu niin paljon kuin mahdollista ”open access” periaatteella. Yliopisto osallistuu uusien ”open access” periaatteella toimivien julkaisusarjojen perustamiseen ja kehittämiseen. Myös verkko-opetuksessa noudatamme samaa periaatetta. Kaikki yliopiston luennot ja tilaisuudet ovat lähtökohtaisesti avoimia kaikille. Yliopistoyhteisön jäsenet tuovat aktiivisesti julkiseen keskusteluun tutkimustensa tuloksia ja tieteellisesti perusteltuja näkemyksiään ajankohtaisiin keskusteluihin mediassa ja muualla.
  6. Uudistamme yliopiston kielipoliittista ohjeistusta. Edellytämme pysyvän tehtävän saaneilta henkilöiltä jommankumman kotimaisen kielen riittävää vähintäänkin passiivista hallintaa kahden vuoden määräajan jälkeen. Kehitämme monikielisiä kokouskäytäntöjä, joissa ensisijaisena kielenä on suomi. Monilla aloilla englannin kieli on muodostunut tai muodostuu pääasialliseksi koulutuskieleksi, ja siksi on tärkeää, että suomen- tai ruotsinkielisissä ohjelmissa opinnäytteet tehdään opiskelijan äidinkielellä. Tulevaisuuden maailmassa tarvitaan myös muita kieliä kuin suomea, ruotsia ja englantia. Siksi yliopisto pyrkii aktiivisesti kehittämään muiden kuin kotimaisten kielten ja englannin osaamista ja käyttöä. Kielten ja kulttuurien tutkimukseen panostetaan.

Kehittämiskohde 3:

Vastuullisuus ja kestävyys

2000-luvun maailmanyhteiskunta on myös riskiyhteiskunta. Vaikka keskeisiin ongelmiin kuuluvat esimerkiksi maailmantalouden kehitys ja ydinaseet, aikamme suurimpana kysymyksenä voidaan pitää ilmastonmuutosta. Jotta yliopiston vastuullisuus kestävän kehityksen edistämiseksi voidaan ymmärtää oikein, tarvitaan uusia käsitteitä.Perinteinen jako perustutkimukseen ja soveltavaan tutkimukseen – joka toimii edelleen hyvin joissakin asiayhteyksissä – ei riitä. Yksi tapa ajatella asiaa on erottaa vertikaalinen ja lateraalinen tutkimus. Vertikaalinen pyrkii syvyyteen ja hyväksyy oppiaineet ja pitkälle menevän erikoistumisen. Lateraalinen pyrkii yhdistämään olemassa olevaa tietoa ja käyttämään sitä ajankohtaisten ongelmien ratkaisemiseen.

Suurimmat ongelmat ovat globaaleja, ilmastonmuutoksesta köyhyyteen, terveysongelmiin ja sotaan. Vertikaalisen tutkimuksen päätavoite on totuus, lateraalisen puolestaan se mikä on hyvää. Kaudella 2020-30 Helsingin yliopisto panostaa syvempään oppimiseen, mutta erikoistumisen lisääntyessä sen rinnalle tarvitaan yhä enemmän myös integroivaa otetta ja lateraalista tutkimusta. Tämä pätee erityisesti kestävän kehityksen kysymyksiin. Pyrkimys integroivaan tietoon näkyy esimerkiksi kaikkeuden historiassa. Kaikkeuden historian nimenomaisena tarkoituksena on edistää käsitystä planetaarisesta kokonaisuudesta, johon me kaikki kuulumme. Se tarjoaa yhden olennaisen kehyksen, jonka sisällä kestävän kehityksen ja vastuullisuuden toteuttamista voidaan tutkia ja edistää.

On olemassa monia kansainvälisiä sopimuksia ja julistuksia, jotka pyrkivät edesauttamaan kestävää kehitystä, esimerkiksi Pariisin 2015 ilmastosopimus ja YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelma Agenda2030. Helsingin yliopisto ei kuitenkaan tyydy vain edistämään tutkimuksensa ja opetuksensa kautta näiden sopimusten ja julistusten tavoitteita, vaan osallistuu uusien ja kunnianhimoisempien tavoitteiden muotoiluun ja kehittelyyn. Helsingin yliopisto ei ole seuraaja, vaan edelläkävijä.

Kehittämiskohteen tavoiteltu tulos. Mikä muuttuu 2030 mennessä

A. Yliopisto kantaa vastuunsa riskiyhteiskunnassa. Kestävän kehityksen tavoitteet on nivottu osaksi toimintakulttuuria ja yliopisto on parantanut ekologista kestävyyttään. Helsingin yliopisto on tunnettu siitä, että se tuottaa uutta, kriittistä ja omaehtoista kestävän kehityksen alueen tutkimusta ja opetusta maailmanyhteiskunnan käyttöön.

B. Yliopisto tukee tieteenaloja ja tiedon syventämistä, mutta samalla se on myös luonut edellytyksiä integroivalla ja lateraaliselle tutkimusotteelle. Yliopistossa toimii kaikkeuden historian keskus, joka toimii rinnan tieteiden tutkimuksen keskuksen kanssa ja kehittää kokonaisvaltaista viitekehystä, jonka kautta erikoistunutta tietoa voidaan johdonmukaisesti koota yhteen, erityisesti myös kestävän kehityksen tarkoituksiin.

C. Yliopisto tukee mahdollisuuksien puitteissa niiden tieteenalojen ja hankkeiden kehittämistä niin luonnontieteissä kuin ihmistieteissä, joissa on globaaliongelmien ratkaisuun tarvittavaa tieto-taitoa, ja jotka ovat erikoistuneet tämän tyyppisten laajojen kokonaisuuksien ja prosessien tutkimukseen. Yliopisto kannustaa kehittämään uusia ideoita ja tekemään aloitteita, jotka menevät pidemmälle kuin vallitsevat ratkaisut.

D. Yliopisto osallistuu aktiivisesti niihin kansallisiin, alueellisiin ja globaaleihin prosesseihin, joissa kestävän kehityksen tavoitteita ja politiikkaa muokataan.

 Toimenpiteet tavoitellun tuloksen saavuttamiseksi

  1. Perustamme kaikkeuden historian keskuksen ja edistämme eri keinoin niiden alojen kehittämistä, joissa on globaaliongelmien ratkaisuun tarvittavaa tieto-taitoa, ja jotka ovat erikoistuneet relevanttien kokonaisuuksien ja prosessien tutkimukseen. Nämä tieteenalat ja keskittymät toimivat yhteistyössä myös yliopiston eurooppalaisen ja globaalin yhteistyön keskuksen kanssa.
  1. Osallistumme Suomen, EU:n ja kansainvälisten järjestöjen kestävyys- ja kehitysyhteistyöhankkeisiin tutkimuksen ja koulutuksen keinoin.
  1. Parannamme omaa ekologista kestävyyttämme. Lisäämme kiertotaloutta, korvaamme fyysistä läsnäoloa virtuaalisella läsnäololla, lisäämme ”vihreän” sähkön käyttöä ja parannamme energiatehokkuutta. Kaikki toimenpiteet ovat johdonmukaisia kehittämiskohteiden 1 ja 2 periaatteiden kanssa (esimerkiksi tilaohjelma perustuu tutkimukseen ja tutkija-opettajien toiveisiin ja näkemyksiin). Kehitämme ja johdamme kansainvälisten yliopistoverkostojen kestävyystoimintaa.
  1. Kehitämme yliopiston omaa sijoitustoimintaa vastuulliseen suuntaan hyödyntäen eri aloilla tehtävää tutkimusta. Kompleksisessa riskiyhteiskunnassa ei ole aina selvää, mikä on kestävää ja mikä ei, tai mitä kestävyydellä kulloinkin tarkoitetaan, ja tämä otetaan huomioon myös sijoitustoiminnan kriittisessä tarkastelussa.
  1. Otamme maailman riskiyhteiskunnan ja kestävän kehityksen ongelmat osaksi kaikille pakollisia yleissivistäviä opintoja.

————————————–

Heikki Patomäki, tämän tekstin laatija, toimii maailmanpolitiikan professorina Helsingin yliopistossa. Teksti on vaihtoehto yliopistossa pitkään valmistellulle “strategialle”. Lisätietoja taustoista ja keskustelua aiheesta, katso näiden sivujen palstaa Keskustelu.

By | 2020-02-10T12:29:56+00:00 February 3rd, 2020|

About the Author: