16.6.2021 | Yliopistokäänne
Lausunto TOTORA-työryhmän raporttiluonnoksesta
Helsingin yliopistossa puhutaan paljon avoimuuden merkityksestä ja avoimesta tieteestä, samaan aikaan kun hallinnosta on tullut salailevampaa ja läpinäkymättömämpää kuin koskaan. Siksi yliopistokäänne on päättänyt ryhtyä myös vuotosivustoksi, jota normaali lähdesuoja suojelee. Suomessa sananvapauslain 16 pykälässä todetaan: “Yleisön saataville toimitetun viestin laatijalla sekä julkaisijalla ja ohjelmatoiminnan harjoittajalla on oikeus olla ilmaisematta, kuka on antanut viestin sisältämät tiedot. Julkaisijalla ja ohjelmatoiminnan harjoittajalla on lisäksi oikeus olla ilmaisematta viestin laatijan henkilöllisyyttä.” Alla oleva teksti on kaikkien dekaanien yhteinen kannanotto tohtorinkoulutuksen keskittämishanketta vastaan ja vaihtoehtoisten esitysten puolesta. Keskeinen ongelma asian käsittelyssä on ollut, että asiaa valmistelevat tahot eivät suostu julkistamaan saamiaan lausuntoja, koska ne ovat niin kriittisiä. Tässä on yksi esimerkki siitä, ettei avoimuutta ole käytännössä nimeksikään. [Yliopistokäänne]
Me yksitoista dekaania ja Soc&komin rehtori olemme kokoontuneet pohtimaan TOTORA-raportissa esitettyä uutta mallia useamman kerran, sillä tohtorinkoulutus on tiedekuntien ydintoimintoja. Kokousten pohjalta ja keskusteltuamme nykyisen ja esitetyn uuden tohtorinkoulutusmallin ongelmista myös rehtorin kanssa, olemme päätyneet yksimielisesti esittämään, ettei TOTORA-raportissa esitetyllä mallilla edettäisi. Sen sijaan tarjoamme pohdittavaksi hallinnollisesti paljon kevyempää mallia. Siinä otetaan huomioon tiedekuntien tosiasiallinen rooli tohtorinkoulutuksessa, ja sen avulla on mahdollista kehittää tohtorinkoulutusta ja parantaa sen laatua edelleen.
TOTORA-esityksen ongelmat
Työryhmä esittää, että vuoden 2022 alusta yliopistossa on yksi tohtorinkoulutuksen kokonaisuudesta vastaava tutkijakoulu, jolla on oma johtaja. Tutkijakoulu asettaa tohtoriohjelmat ja toimii niiden vastuuyksikkönä. Tutkijakoulussa on tohtoriohjelmien ja tiedekuntien yhteistyöeliminä kaksi tohtorinkoulutusjaosta.
Työryhmän mukaan ehdotettu muutos yksinkertaistaa ja selkeyttää tutkijakoulurakennetta ja tohtorinkoulutuksen johtamisrakennetta. Tämä väite on kyseenlainen, ja malli sivuuttaa lähes kokonaan tohtorinkoulutuksen toimijat, joita ovat tiedekunnat, tieteenalat, tohtoriohjelmat, tohtorikoulutettavat ja heidän ohjaajansa.
Ehdotusta perustellaan sillä, että uusi rakenne tukisi paremmin poikkitieteellistä tutkijankoulutusta. Tämän oletuksen tueksi ei esitetä mitään perusteita eikä uudessa rakenteessa ole mitään erityisen poikkitieteellistä. Siinä ainoastaan viedään tohtoriohjelmat entistä kauemmas tiedekunnista, tieteenaloista ja tutkimusyhteisöistä.
Ehdotuksessa kasvatetaan tutkijakoulun ja tohtoriohjelmien vastuita, mutta ei huomata sitä, että tohtoriohjelmien toiminta perustuu täysin tiedekuntien ja erillislaitosten ohjaaja- ja opetusresursseille. Jos esimerkiksi opetussuunnitelmasta päätetään jatkossa tutkijakoulussa, miten tiedekuntien ja erillislaitosten vastuulla olevat opetus- ja ohjausresurssit huomioidaan? Tiedekunnat ovat myös suurelta osin vastuussa tohtoriohjelmien tarvitsemista infrakustannuksista (mm. tilat, laitteet ja tukihenkilöstö).
Ehdotuksen mukaan tutkijakoulu asettaa tohtoriohjelmat, päättää valintakriteereistä ja hyväksyy tohtoriohjelmien tutkintorakenteet ja opetussuunnitelmat. Tutkijakoululla ei voi olla asiantuntemusta tutkintorakenteiden ja opetussuunnitelmien osalta; niistä päättämisen tulee kuulua tiedekunnille, jotka tekevät päätöksensä tohtoriohjelmien esityksestä.
Pidämme tärkeänä, että saman tohtoriohjelman kaikkia tohtorikoulutettavia koskevat samat tutkintovaatimukset ja väitöskirjan kriteerit. Myös työryhmän tavoite väitöskirjan kriteerien ja esitarkastuksen käytänteiden yhtenäistämisestä on hyvä. Tämä tavoite voidaan kuitenkin saavuttaa tuhoamatta nykyisen järjestelmän toimintaperiaatteita. Samalla on syytä pitää mielessä, että tieteenalojen väliset erot etenkin julkaisukäytännöissä asettavat rajat väitöskirjan kriteerien yhtenäistämiselle. Riippumatta siitä, mikä on tohtorinkoulutuksen rakenne, kansainvälisen tiedeyhteisön käytäntöjä ei voida sivuuttaa.
Esitarkastuksen erottaminen arvostelusta ja hyväksymisestä hajottaa vastuun huolestuttavalla tavalla: tiedekunnat vastaavat jälkimmäisestä, mutta niillä ei ole mitään kontrollia väittelyluvan saamiseen. Tästä seuraa, että tiedekuntaneuvostoista tulee hyväksymisen kannalta pelkkiä kumileimasimia, joiden maine kuitenkin kärsii tohtoriohjelmien mahdollisesti tekemistä virheistä. Asianomaisen tiedeyhteisön (tiedekuntaneuvoston) tulee voida jatkossakin kontrolloida tutkimuksen laatua ja tehdä sitä koskevat keskeiset päätökset.
Esitys uudesta kevyemmästä mallista
Vastustamme nyt tehtyä ehdotusta tohtorinkoulutuksen rakenteen uudistamista. Tohtorien koulutusta Helsingin yliopistossa koskevia kysymyksiä ei voida esitetyllä tavalla siirtää erillisen tutkijakoulun ja sen johtajan päätettäväksi ja näin irrottaa tiedekunnista ja tieteenaloista. Tohtorinkoulutuksen keskeisinä toimijoina tulee olla tiedekunnat ja niiden alaiset / hallinnoimat tohtoriohjelmat sekä tohtorikoulutettavat ja heidän ohjaajansa. Jos tohtoriohjelmat olisivat tutkinto-ohjelmia muiden koulutusohjelmien rinnalla, yliopiston toimintarakenne yksinkertaistuisi merkittävästi. Opetuksen suunnittelu ja koulutusohjelmien yhteistyö olisi helpompaa.
Yliopistossamme olisikin syytä pohtia tutkijakoulutonta rakennetta (liitekuva ohessa). Tällöin tohtorinkoulutuksen resurssit (rahoitus tohtorikoulutettavien tehtäviin ja tohtorinkoulutustoimintaan) voitaisiin jakaa ilman välikäsiä tiedekunnille ja sitä kautta tohtoriohjelmille. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö tohtorinkoulutuksen yhteisiä hyviä käytäntöjä tulisi kehittää tai tohtoriohjelmien välistä yhteistyötä edistää. Yhteistyö on kuitenkin mahdollista ilman koulu- tai jaostorakennetta.
Ehdotamme, että tohtorinkoulutusta ja sen rakenteita kehitettäisiin esittämämme mallin mukaisesti. Pähkinänkuoressa mallimme on tämä: Tohtoriohjelmia hallinnoidaan tiedekunnissa ja tiedekuntien yhteistyönä. Tohtorikoulutettavien palkkapaikkojen ja ohjelmien rahoitus jaetaan tiedekunnille. Toimintaa koordinoivana ja yhtenäistävänä johtoryhmänä toimi yliopiston tieteellinen neuvosto. Tutkimuspalvelut tukevat ohjelmien toimintaa mm. hallinnoimalla yhteisiä pakollisia opintoja. Oheinen kaavio havainnollistaa malliamme.
Helsingissä 31.3.2021
Pirjo Hiidenmaa
Jouni Hirvonen
Jaakko Kangasjärvi
Pia Letto-Vanamo
Johanna Mäkelä
Kai Nordlund
Risto Renkonen
Antti Räsänen
Marjaana Seppänen
Antti Sukura
Ritva Toivonen
Johan Bärlund
