Valtakriisi Tampereen uudessa yliopistossa

Tampereelle ollaan muodostamassa uusi suuryliopisto yhdistämällä Tampereen yliopisto ja Tampereen teknillinen yliopisto. Siitä tulee lisäksi Tampereen ammattikorkeakoulun pääomistaja. Eduskunta on juuri hyväksynyt asiaa koskevat lait. Uusi yliopisto aloittaa toimintansa vuoden 2019 alusta. Se on säätiöyliopisto, erotuksena julkisoikeudellisista yliopistoista. Säätiön ideana on hallita omaisuutta ja varallisuutta.

Tampereella säätiö perustettiin jo viime keväänä, ja sille nimitettiin kesäkuussa hallitus. Se koostuu kokonaan yhdistyvien yliopistojen ulkopuolisista henkilöistä. Kahden yliopiston nykyisten hallitusten on määrä nimittää pian tulevan yliopiston siirtymäkauden hallitus. Lisäksi uudelle yliopistolle valitaan keväällä monijäseninen edustuksellinen hallintoelin, konsistori.

Yhdistymisprosessissa on nyt ilmennyt huomattavia jännitteitä. Säätiön hallitus on ryhtynyt omavaltaisesti ja valtavalla kiireellä tekemään asioita, joissa sen mandaatti on kiistanalainen – pitkälle tulevaisuuteen vaikuttavia suuria päätöksiä, jollaisten olettaisi kuuluvan vielä valitsematta oleville konsistorille, hallitukselle ja rehtorille. Tampereen yliopiston tieteentekijät ry tulkitsee, että prosessissa vallitsee oikeusvaltioperiaatetta rikkova tila: säätiön hallitusta ei ole valittu yliopistolain eikä perustuslain edellyttämän itsehallinnon mukaisesti, eikä se näin ole lain tarkoittama yliopiston hallitus.

Yliopistojen itsehallinto ja tieteen vapaus onkin kirjattu perustuslakiin. Sen mukaan merkittävää päätösvaltaa ei saa siirtää yliopistoyhteisön ja sen omien toimielinten ulottumattomiin. Eduskunnan perustuslakivaliokunta lausuikin äskettäin Tampereen prosessista, että yliopiston itsehallinto edellyttää monijäsenisen hallintoelimen aseman ja päätösvallan turvaamista. Sivistysvaliokunta puolestaan totesi, että siirtymäkauden hallituksen kausi on rajattava vain välttämättömään ja että sitä ”tarvitaan valmistelutehtäviin, kuten esimerkiksi monijäsenisen hallintoelimen valinnan sääntöjen vahvistamiseen”. Ilmeisesti siis siirtymäkauden hallituksen, ja sitä enemmän nykyisen säätiön hallituksen, tulisi keskittyä tekemään vain asiat, jotka on jo nyt pakko tehdä. Toisin on kuitenkin käynyt.

Säätiön hallitus teki marraskuun lopussa täysin yllättäen, edes yliopistojen johtoa kuulematta, radikaalin esityksen yliopistojen tiedekuntarakenteen myllertämiseksi uuteen uskoon. Erityisen kummalliseksi hankkeen tekee se, että Tampereen yliopistossa on juuri saatu toteutettua laaja tiedekuntarakenteen uudistus nimenomaan uutta yliopistoa silmällä pitäen. Se astui voimaan vasta tämän vuoden alussa. Yliopistolaisille annettiin nyt vain viikko aikaa kommentoida uutta esitystä. Hallitus on kyllä ottanut huomioon osan esityksen yksityiskohtia koskevasta kritiikistä. Koko uudistuksen mielekkyys samoin kuin säätiön hallituksen mandaatti tehdä tällaisia uudistuksia ovat kuitenkin edelleen epäselviä.

Jo pari viikkoa aiemmin säätiön hallitus herätti pahaa verta laittamalla omin päin hakuun tulevan yliopiston rehtorin paikan. On ennennäkemätöntä, että yliopiston rehtorilta ei vaadita tohtorin tutkintoa. Sen sijaan kerrotaan haettavan ”näkemyksellistä muutosjohtajaa”. On kuin johtajaa haettaisiin velkasaneerausta tarvitsevalle kriisiyritykselle eikä hyvin toimivalle yliopistolle. Yliopistolaisissa herätti tyrmistystä myös tapa hakea uutta rehtoria. Se tehtiin muun ohessa julkaisemalla kömpelö artikkelia jäljittelevä maksettu mainos Helsingin Sanomissa. Siinä säätiön hallituksen puheenjohtaja antoi ymmärtää, että yliopiston tutkijat olisivat nyt sulkeutuneet kammioihinsa eivätkä antaisi opetusta. On vaikea nähdä, mitä tarkoitusta tällainen mustamaalaus palveli.

Yliopistojen henkilöstö on saanut eteensä erilaisia hämmentäviä ”strategioita” ja ”visioita”. Niissä on ollut paljon ympäripyöreitä latteuksia sekä epämääräisiä kolmioita ja ympyröitä, mutta myös yllättäviä vahvoja linjauksia: esimerkiksi ylemmän tason opetuksen muuttaminen englanninkieliseksi. Mistään ei oikein käy ilmi, kuka ne on tehnyt ja ketä varten, saatikka keitä – jos ketään – niiden valmistelussa on kuultu.

Eräissä yliopistossa on yksinvaltaisella johtamisella saatu jo aikaan myrkyttynyt työilmapiiri. Se tuskin on paras mahdollinen henkinen ympäristö luovalle korkeatasoiselle tutkimukselle ja uusille innovaatioille. Olisi toivottavaa, että samaa virhettä ei toisteta uudessa Tampereen yliopistossa heti lähtötelineissä.

Panu Raatikainen

Kirjoittaja on dosentti ja toimii yliopistonlehtorina Tampereen yliopistossa. Tämä kirjoitus on aiemmin julkaistu Aamulehdessä 19.12.2017.

———————————————