25.11.2019 | Visa Heinonen, Leena-Maija Rossi ja Ville Tynkkynen
Yliopistojen sisällöllistä autonomiaa ja demokratiaa täytyy vahvistaa
Yliopistolaki vaatii perusteellisen remontin.
[Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien mielipidesivulla 25.11.2019]
Antti Rinteen (sd) hallitus aikoo toteuttaa arvioinnin yliopistojen hallinnollisen autonomian tilasta ja sen suhteesta perustuslain vaatimuksiin.
Vuoden 2010 yliopistolain tavoitteena oli parantaa yliopistojen toimintamahdollisuuksia lisäämällä niiden autonomiaa. Samalla piti turvata yliopistojen erityisluonne, erityisesti henkilöstöpolitiikassa.
Yliopistojen autonomian lisäämisellä on kuitenkin ollut lähinnä se merkitys, että yliopistotoimintojen kaupallistamisesta ja varsinkin henkilöstön irtisanomisesta on tullut aiempaa helpompaa.
Tieteen vapauden ja itsehallinnon kanssa tapahtuneilla muutoksilla ei ole mitään tekemistä.
Varsinkin säätiöyliopistomallin tulkinta Tampere3-fuusiossa kertoo, että edes perustuslain minimitulkinnasta ei ole haluttu pitää kiinni. Uuden säätiöyliopiston hallituksessa henkilöstöllä ei ole mitään edustusta. Miten silloin voidaan ylipäätään puhua autonomiasta?
Yliopistolaki ei myöskään ole suojellut yliopistojen erityisluonnetta. Se on tehnyt yliopistoista tavallisten yritysten kaltaisia työnantajia, minkä sittemmin tapahtuneet irtosanomisaallot ovat kouriintuntuvasti osoittaneet.
Lisäksi lain perustelu nojautui vääriksi osoittautuneisiin oletuksiin esimerkiksi siitä, että ulkopuolisten mukanaolo yliopistojen hallituksessa edistäisi automaattisesti yliopiston yhteiskunnallisen merkityksen säilymistä tai toimijoiden sitoutumista yliopiston tehtävien tukemiseen.
Yliopistolaki vaatii perusteellisen remontin. Tarvittavien uudistusten suunta on selvä. Yliopistojen sisällöllistä autonomiaa ja demokratiaa täytyy vahvistaa. Suurimman osan jokaisen yliopiston hallituksen jäsenistä tulee edustaa yliopistoyhteisöä. Tehtävässä pysymisoikeus voidaan toteuttaa amerikkalaista järjestelmää mukaillen.
Yliopistojen kollegioista tai konsistoreista tulee tehdä eräänlaisia yliopiston parlamentteja, joilla on laajat valtaoikeudet koskien yliopiston sääntöjä, budjettia ja johtoa.
Yliopistojen hallinnollisen autonomian arviointia tekemään tulee kutsua pieni ryhmä korkeatasoisia tutkijoita, joilla on kokemusta yliopistojen toiminnasta ja niitä koskevan tieteen tekemisestä. Näkemyksellisyydestä ei tehtävässä ole haittaa, pikemminkin päinvastoin!
Visa Heinonen
professori, Helsingin yliopisto
Leena-Maija Rossi
yliopistonlehtori, Lapin yliopisto
Ville Tynkkynen
opiskelija, Tampereen yliopisto
sekä joukko Helsingin yliopiston, Lapin yliopiston ja Tampereen yliopiston tutkijaopettajia
