3.10.2017 | Jukka Kekkonen
Vaalit tulevat marraskuussa!
Yliopistoissa on vuoden 2010 yliopistolain ja sitä seuranneiden johtosääntömuutosten kautta dramaattisesti vähennetty henkilöstön osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksia. Demokraattinen ja kollegiaalinen päätöksenteko on ajettu alas, ja valtaa on keskitetty johtajille.
Tästä linjasta on pidetty kiinni, vaikka yliopistojen toiminnan molemmat vaikutusarvioinnit (2013, 2015) ja yliopistojen sisäiset selvitykset ovat paljastaneet henkilöstön työtyytyväisyyden laskeneen jatkuvasti. Eikä mittauksia viimeisten leikkausten jälkeen ole vielä edes tehty.
Eräänlaiseksi tabuksi näyttää muodostuneen se. että tätä asiaa – siis demokratian alasajoa – ei liitetä johtamisjärjestelmän muutoksiin. Johtamisjärjestelmä näyttää olevan myös tabu opetus- ja kulttuuriministeriölle, joka ei niin sanotusti halua ”avata yliopistolakia” tästä syystä. Sen sijaan muista syistä ministeriö ei näe lain muutoksille estettä. Nyt ovat agendalla mm. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen duaalimallin purkaminen ja koulutuksellisen tasa-arvon kannalta erittäin ongelmallinen pääsykoeuudistus. On valitettavaa, miten vähän ja tarkoitushakuisesti ministeriö kunnioittaa yliopistojen autonomiaa.
Yhteisöllisyyden ongelmia ei ole voitu eikä voida poistaa retoriikan keinoin. Johdon puhe ”vuorovaikutteisesta johtamisesta” tai ”yhteisöllisyyden vahvistamisesta” strategian toimeenpanosuunnitelmassa kuulostavat kovin ontoilta, kun käytännön ratkaisut ovat vieneet juuri päinvastaiseen suuntaan.
Retoriikan ja todellisuuden kuilun on kasvanut huolestuttavasti. Näin on siksi, että johdon retoriikka sivuuttaa vallan kysymykset. Viime kädessä kyse on kuitenkin kyse siitä, kuka päättää ja mistä asioista.
Yliopistoyhteisö ei ole kuitenkaan täysin alistunut muutosten ja henkilöstön vähentämisen luoman pelon edessä. Maaliskuussa 2016 sai alkunsa yliopistokäänne liike, jonka manifestin allekirjoitti n. 4000 yliopistolaista.
Toukokuun 31.5.2016 Helsingin yliopiston kollegio hyväksyi yksimielisesti ponnen, jossa vaaditaan kollegion aseman vahvistamista suhteessa yliopiston hallitukseen ja siten yliopiston ylimpien toimijoiden välisen vallanjaon muuttamista.
Valitettavasti kollegion pontta ei ole toistaiseksi viety eteenpäin, koska siinä esitetyt näkemykset vaatisivat yliopistolain muuttamista. Se tarjoaa kuitenkin hyvän alustan myös johtosäännön demokratiaa lisääville muutoksille. Tämän suuntaiset muutokset yliopistomme johto on kuitannut lähinnä hiljaisuudella.
Yliopistoyhteisö elää perustehtäviensä kautta. Tarvitsemme nopeasti muutoksia demokratian suuntaan, jotta yhteisö voisi toimia parhaalla tavalla. Yhteisömme ei tarvitse käskytystä, keinotekoisia strategioita ja hallinnollista ylisääntelyä.
Käynnistetään norminpurkutalkoot ja luotetaan yliopistolaisten kykyyn päättää
Hienolla yhteisöllämme on kuitenkin edelleen joitakin vaikuttamisen kanavia. Yliopistokollegio on jo valinnut uudet hallituksen (2018-) jäsenet yhteisömme ulkopuolelta. Marraskuu vaaleissa yhteisömme valitsee 7 jäsentä hallitukseen. Heidän roolinsa tulee olemaan ratkaisevan tärkeä, jos ja kun haluamme saada aikaan muutoksia yliopiston valtasuhteisiin.
Näillä eväillä ei voida jatkaa. On käänteen aika.
Jukka Kekkonen
