Miksi esivaalit?

Yliopiston vaalijärjestelmästä on viime vuosina puhuttu paljon. Nykyinen HY:n hallitus ei ole kritiikistä huolimatta halunnut ottaa käyttöön suhteellista vaalitapaa, jollainen esimerkiksi kunnallis- ja eduskuntavaaleissa sovellettava D’Hondtin menetelmä on. Vaalit toteutetaan siksi edelleen niin sanotun pluraliteettijärjestelmän mukaisesti, jossa yksilöehdokkaat asetetaan kunkin henkilökohtaisesti saaman absoluuttisen äänimäärän mukaiseen järjestykseen.

Vaalimenetelmien tutkijat pitävät HY:ssa käytössä olevaa vaalitapaa tarjolla olevista vaihtoehdoista huonoimpana, koska sen soveltaminen johtaa usein mielivaltaiseen lopputulokseen: järjestelmä ei takaa, että yhdelläkään valituksi tulleella edustajalla olisi takanaan äänestäjien laaja tuki. Tämä pätee erityisesti silloin kun äänet jakautuvat monien kesken. Vaaleja edeltävät siksi usein epämuodolliset sopimukset ja neuvottelut, jotka heijastavat äänestäjäkunnassa vallitsevia hierarkkisia valtasuhteita. Vaalijärjestelmän vuoksi keskustakampus jäi kokonaan ilman edustajaa vuoden 2013 vaaleissa.

Yliopiston hallitukseen valittavat yliopistoyhteisön edustajat eivät edusta tiedekuntia tai kampuksia, vaan näkemyksiä. Tästä huolimatta keskustakampuksen professorien identiteetti on yhteydessä myös yliopiston johtamista ja kehittämistä koskeviin näkemyksiin.

Vuoden 2017 vaaleissa vaalijärjestelmän ongelmat pyrittiin ratkaisemaan demokraattisesti järjestämällä keskustakampuksen ehdokkaiden kesken avoimet esivaalit. Ehdokaskandidaatit sitoutuvat kunnioittamaan esivaalin tulosta ja jättäytymään varsinaisista vaaleista pois, jos oma esivaalikannatus jää vaatimattomaksi. Vuonna 2017 esivaaleissa parhaiten menestyivät professorit Pirjo Hiidenmaa ja Jukka Kekkonen. He asettuivat ehdokkaaksi varsinaisiin vaaleihin ja heidät valittiin yliopiston hallitukseen.

Koska HY ei ole ottanut käyttöön suhteellista vaalitapaa, esitämme, että keskustakampuksella järjestetään hallitusehdokkaiden esivaali vuoden 2017 tapaan.

Tutustu ehdokkaisiin